Saakelin flunssa. Sairaanhoitajatäti tökki tänään neulalla ja verikokeen tuloksista kävi ilmi, että kyseessä on astetta sitkeämpi virus. Joten siitä vaan perumaan kaikki viikon menot ja pitämään peukkuja pystyssä, että selviän huomisesta hengissä. Olo on infernaalinen.

Tekisi mieli kiroilla.

Tänään minulta kysyttiin koulussa, että kannattaako minun oikeasti hakea psykalle yliopistoon, jos olen saamassa vain M:n paperit kirjoituksista. Huoh. Hienoa, jos en kelpaa mihinkään, ellei minulla ole laudaturia vähintään kaikista aineista. Minulle riittää tällä hetkellä se, että olen kaikkien vaikeuksien jälkeen edes selvinnyt lukiosta läpi - yhtä hyvin voisin maata katuojassa tällä hetkellä jos en olisi jaksanut yrittää. Jos nyt hieman kärjistetään.

Mutta ehkei pitäisi vetää hernettä nenään. Jätän ne ällät lahjakkaammille ja koitan olla tyytyväinen omaan suoritukseeni. Ja pidän peukkuja pystyssä, että pääsisin edes johonkin opiskelemaan, tuuliajolla oleminen ei kuulosta kovin kivalta.

Pahus kun piti tulla kipeäksi ennen kirjoitusten loppumista. Kuumetta, kurkussa möykky ja vielä saksa edessä. No, voinpahan sitten perustella huonoa menestystä itselleni flunssalla.

// Kommentin sanoja on sitten edelleenkin hieno ihminen, eikä saa vetää tästä hernettä nenäänsä. Välillä vaan rasittaa koulun ja suunnilleen koko maailman yleinen asenne.

Tein päätöksen, jonka pitäminen on osoittautunut todella vaikeaksi. Yksin oleminen otti koville ja eilisen kokopäiväitkun jälkeen peilistä katsoo takaisin todellinen zombi. Tänään on pakko hankkiutua ihmisten seuraan. Siitäkin huolimatta, että kirjoituksiin lukeminen jää taas.

En pysty olemaan tai lukemaan yksin. Auttakaa joku.

Onneksi ensimmäisenä on ruotsi, sitä ei tarvitse stressata niin paljon.