Hmm, minun on pitänyt kirjoittaa kaikenlaista, mutta en ole ehtinyt. Viime aikoina on muun muassa stressattu tulevaisuudensuunnitelmien kanssa (olen edelleenkin jokseenkin pihalla siitä, mitä tulen tekemään syksyllä), kärsitty jo kaksi viikkoa flunssasta, valmisteltu juhlia, koettu helvetin jäätyminen ja rakastuttu musiikkiin.

Niin, sitä musiikkia pitää vielä hehkuttaa erikseen, ennen kuin painun nukkumaan. Sain viimeinkin tutustuttua Ayreonin Into the Electric Castleen ja olen aivan myyty. Lucassen on nero. Laulajien äänet ovat kertakaikkisen mahtavat, avaruusoopperajuoni on mielenkiintoinen ja biisit muutenkin jännän vaihtelevia ja hienosti sävellettyjä. Hitto vie, alan kohta ihan oikeasti tuhlata rahojani fanituotteisiin jos innostukseni ei laannu.

Electric Castle ja Human Equation… tahtoo!

Kevätflunssaa ja kurkkukipua. Siltikin istun puolikkaani koneella kun ei juuri nyt huvita olla kotona.

Valintoja. Muistan lapsuudestani erityisesti sen traumaattisen päivän, kun sain isältäni kympin ja lähdin ostamaan makeisia itselleni. Ostin vaahtokarkkeja. Tyrmistyin kotimatkalla suuresti, kun huomasin makeisten olevan todella pahoja, ne maistuivat jollekin voimakkaalle mausteelle. Ehkä pippurille. Juoksin itkien kotiin ja valitin isälle, että rahat menivät hukkaan, koska olin ostanut vahingossa aivan hirveän makuisia karkkeja. Isä nauroi, että joskus elämässä tulee tehtyä vääriä valintoja ja antoi minulle toisen kympin. Lähdin takaisin kauppaan ja ostin sieltä uuden pussin. Päivä oli pelastettu.

Joskus sitä toivoo edelleenkin, että vääriksi osoittautuneiden valintojen korjaaminen olisi yhtä helppoa kuin lapsena. Tai että ongelmat olisivat yhtä pieniä kuin joskus aiemmin. Mutta eihän silloisia murheita osannut tietenkään arvostaa, lapselle karkkien hyvältä maistuminen kun oli ehkä elämääkin tärkeämpi asia. Ei silloin osannut ajatella, että joskus joutuu päättämään itse siitä, mitä tahtoo tehdä elämällään.

Kysymys kuuluu siis, opiskelenko vuoden väliaikaisessa oppilaitoksessa, vai menenkö töihin? Vaikka minua on erityisesti varoitettu siitä, että välivuoden jälkeen opiskelun aloittaminen on ehkä vaikeaa, ei yksi työvuosi kuulosta ollenkaan niin pahalta. Voisin mennä sitten keväällä valmennuskurssille niin saisin helpommin itseäni niskasta kiinni. Työstä saaduilla rahoilla voisin myös aloittaa ratsastuksen uudestaan. Se on ollut unelmana jo pitkään.

Väliaikainen opiskelupaikkakaan ei kuulosta pahalta. Väliaikainen sen takia, että ensisijaiseen opiskelupaikkaani, psykalle, en ole vielä pääsemässä liian vähäisen lukemisen takia. Vasta ensi vuonna yritän sinne tosissani. On kuitenkin mahdollista saada opiskelupaikka toisesta tiedekunnasta, (haen myös teologiseen ja jos pääsisin sisään, olisin siellä luultavasti siihen asti, kunnes käyttäytymistieteellisen ovet avautuvat) opiskella vuosi maksullisessa opistossa tai mennä avoimeen yliopistoon. Työ ja mahdollisesti vanhan rakkaan harrastuksen uudelleen aloittaminen, vai opiskelu? Vai kaikkia sekoitettuna?

Jään odottamaan, että millaiset kortit saan käteen. Toivottavasti hyvät, koska niitä ei voi vaihtaa yhtä helposti kuin pahalta maistuvia vaahtokarkkeja.

kaikki näkyi hetken mun edessäin
suljin silmät uudelleen

menneisyys on kuljettu
yhä silmät suljettuna mä meen

Inssi meni läpi ekalla yrityksellä! Jes!