Tavattiin Sveitsissä perhe, jonka pieni tytär osasi numeroita suomeksi (joku sukulainen kuulemma käy suomessa pelaamassa kasinolla ja tyttö oli siltä oppinut - absurdia!) ja hämmästyttiin niin paljon, että kutsuttiin perhe asuntoautoon teelle. Perheen äiti osasi jonkun puolen vuoden opiskelun jälkeen hieman englantia ja saksaa nyt yllättäen hyvin. Me taas osasimme hyvin englantia ja huonosti saksaa. Kommunikointi kahdella kielellä ja elekielellä oli hupaisaa. Välillä turvauduttiin paperiin ja kynään. Perhe hämmästeli suomen kieltä ja naureskeli “epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhän” sanalle, jonka puolikas kirjoitti paperille. Vaihdettiin mailiosoitteita ja nyt meillä on ystäviä Sveitsissä. Sovittiin, että harjoituksen vuoksi he voivat mailata saksaksi ja minä englanniksi. Toivottavasti joskus saamme postia.

Saksassa, jossain pikkudorfissa jonne olimme leirityneet, joku ensin täysin satunnaiselta ihmiseltä näyttävä saksalainen sattui porhaltamaan ohi ja huomaamaan asuntoauton rekisterikilven perusteella, että olimme suomalaisia. Hän tuli erikseen toivottamaan meidät tervetulleeksi kaupunkiinsa ja esitteli itsensä pormestariksi. Olimme jokseenkin myytyjä. Samana iltana myös toinen ihminen, tällä kertaa ystävällinen vanha nainen, tuli juttelemaan kanssamme ja me koitimme kommunikoida hänen kanssaan taas melko surkeilla saksan taidoillamme. Antoivat avoimmuudellaan kieltämättä aika loistavan kuvan saksalaisista. Sinne tahdon joskus uudestaan, oppimaan lisää kieltä ja kulttuuria! Paluumatkalla käytiin valtavassa moottoripyörätarvikeliikkeessä Hamburgissa. Ostin äidille nahkatakkisen nallen muistutukseksi siitä, ettei se unohda suurta unelmaansa, eli uuden moottoripyörän ostamista vanhoilla päivillään. Olisin myös ostanut vaateosastolta sille ne lederhoset, jos olisi ollut 150e ylimääräistä rahaa…

Ruotsissa tuli vielä käytyä Jonköpingissä tutustumassa kauppoihin ja itse kaupunkiin (tilasin mäkissä hampurilaisen ruotsiksi, jei!). Kuten siis ylläolevasta tekstistä ja myös sen pituudesta voi huomata - kännykällä bloggaaminen oli hidasta joten tekstiä piti tiivistää - olen taas takaisin Espoossa. Suomeen oli hienoa palata onnistuneen matkan jälkeen. Nyt kotimaatakin osaa taas arvostaa ihan eri tavalla. Iso sydän maamme tuhansille järville! Keskieuroopassa on, hieman kärjistettynä, vain muutama ylikansoitettu lätäkkö ja vuoripuroja. Kaipasin meidän järviämme välillä todella paljon kun autoon paahtui hengiltä ja edessä oli vain moottoritietä silmien kantamattomiin (en muuten ajanut enää Tanskan jälkeen, joten säästyin hermokimppuuntumiselta Saksan teillä). Suomessa uimaan voi pysähtyä melkein missä vaan jos tulee liian tukalat oltavat. Se on hieno asia se.

Ainiin, vielä maininta siitä Thomannin myymälästä, joka sijaitsi Saksassa keskellä ei mitään. Isoista tiloista löytyi kaikkea säkkipilleistä studiolaitteisiin. Sieltä myydään netin kautta noin sata pakettia Suomeen päivässä, joten suomalaisia myyjiä löytyi paikalta peräti kuusi kappaletta. Lahjoittivat meille vielä paidatkin. Täytyy joskus tutustua siihen nettikauppaankin. Toimitusten hinta Suomeen on kuulemma aina vakio 20e, riippumatta tavaran koosta tai painosta, joka tarkoittaa sitä, että flyygelinkin olisi saanut siihen hintaan Saksasta Suomeen.

Masennuskin meni lopulta ohi yhden isomman itkun ja lohdutuksen jälkeen. Loppumatkan voin mainiosti ja rakastuneesti. Toivon olotilan sälyvän nyt edes jonkin aikaa.

Tänään ei ole juuri ollut aikaa rentoutua kun ollaan käyty kaupoissa (löytyi kengät ihan liian kalliilla ja takki sekä uikkarit todella halvalla - nyt voisin kyllä jo lopettaa törsäämisen) ja siivoomassa isovanhempien asuntoa kun ne ovat juuri nyt mökillä. Kuvaa ja videota matkalta on tulossa kunhan puolisko pääsee purjehtimasta (meni heti merelle matkan jälkeen) ja saan mennä näpeltämään hänen kameraansa.

Ja tohellus senkun jatkuu: tiistaina on lähtö riparille Lappiin. Sitä ennen pitäisi pakata, nähdä kavereita, järjestellä asioita -

Puuh.

Toimeliain kesä ikinä.

Kännykkäsurffasin juuri teologisen opiskelemaan päässeiden nimilistan läpi, enkä löytänyt sieltä omaa nimeäni. Iski järkyttävä stressi työnhaun kanssa, aika käy vähiin kun olen matkan jälkeen lähdössä vielä lappiinkin. Saan varmaan metsästä soitella niitä työpaikkoja…

Yritän päästä viime päivinä pintaan nousseesta ahdistuksesta eroon. Menettämisen pelko on ja pysyy ja tulevaisuus hirvittää, koska pelkään kasvavani pojasta erilleen. Nykyhetkeen on aina yhtä vaikea keskittyä.

Matkahuomiot jatkuvat:

- italiaan mennessä renkaat sauhusivat kun niiden sisään kaatoi vettä, jarrut olivat alpeilla alas ajaessa lievästi sanottuna kovilla

- thomannin liike saksassa oli valtava ja paikan päältä löytyi suomalaisiakin myyjiä (poika osti äänikortin)

- olen joutunut muuttamaan käsitystäni englannin kielen itsestäänselvyydestä, saksassa vanhemmat ihmiset eivät osaa sitä ja nuorempikin tyttö ravintolan kassalla hätääntyi ja kutsui toisen myyjän kun koitimme tilata englanniksi

- saksassa on liian kuuma, 35 astetta päivisin varjossa

- jalkapallohulluus näkyy saksassa ruokakaupoissakin, äskeisessä myytiin jalkapallon muotoisia ja lähes saman kokoisia suklaa… karkkeja? (jos niin isoja nyt voi karkeiksi sanoa)

(- itkeminen ja paha olo lamauttaa ja vie voimat pitkäksi aikaa, onneksi on syli mukana (alan taas harkita psykologia, haluaisin edes kerran elämässäni tuntea itseni oikeasti tasapainoiseksi))

Ajellaan siis nyt taas saksassa pohjoiseen päin. Tämän päivän määränpäänä taitaa olla Kassel.

Tilasin tunnin ajan nettikahvilasta ja koopa pààttàà juuri silloin olla alhaalla. Hei hei irkkaaminen. Stana.

No, lisàà huomioita:

- alppien làpi ajaminen serpentiinitietà pitkin alas oli ààrimmàisen pelottavaa (maisemat olivat tosin todella henkeàsalpaavia)

- Cima sat huipulle oli pitkà matka - 1200 metriin kesti kahdeksan tuntia kiiveta hengitys ja muiden pahoinvointiongelmien takia (en ole tottunut ilmaan niin korkealla)

- tàmà nettikahvilan kone on pelottava kun kaikki on italiaksi

- korjaan nàmà òòkkòset kun pààsen kotiin :P

Riva del Garda on… eksoottinen paikka. En ole pitkiin aikoihin nàhnyt palmuja. Joka pàivà on noin 35 astetta làmmintà, paahdun. Matkailu on pitkàstà aikaa mukavan avartavaa.

Haluaako joku tuliaisia? Alkoholijuomia saa saksasta halvalla, jos kiinnostaa. Tai mità tahansa muutakin. Pyyntòjà saa làhettàà tekstiviestitse.

- Ruotsissa, jonkin matkaa Tukholmasta Helsingborgiin, sijaitsevat paikkakunnat nimeltä Hölö ja Mörkö

- Tanskassa on tienreunassa vierekkäin hienoja, jykeviä tammia

- Tanskassa on _tasaista_

- Tanskassa ja Saksassa on mahtipontisia tuulivoimaloita

- Saksalaisessa viinakaupassa myytiin siittiön muotoisissa pulloissa kermalikööriä ja pakkauksessa oli puhekupla jossa luki “Ich komme!”

- Saksassa ympäristö on kaikin puolin sympaattista (laaksoja, isoja, vehreitä lehtipuita ja ukkosmyrsky - salamat olivat kauniita)

Olen ajellut asuntoautoamme Ruotsin ja Tanskan motarilla, oli hurja kokemus. Saa nähdä miten käy jos minut täällä Saksassa päästetään rattiin - paikalliset kun ajavat nopeusrajoitusten puuttuessa motarilla ihan infernaalista vauhtia.

Olen puolikkaani ja hänen vanhempiensa kanssa lähdössä reissaamaan asuntoautolla pitkin eurooppaa ja ajattelin, että voisin blogata pieniä huomioita silloin tällöin tien päältä. Ainoana ongelmana on se, että en tiedä ollenkaan, kuinka paljon ulkomailta surffaileminen maksaa, joten ihan aina ei voi kirjoitella. Pistäydytään varmaan nettikahviloissa aika usein, koitan bloggailla niistä jos ehdin.

Tällä hetkellä kaikki kuorsaavat hytissä, laiva lähti Turusta jo useampi tunti sitten ja on matkalla Tukholmaan, josta olisi kai tarkoitus ajaa vielä vähän matkaa eteenpäin. Lähtö Turkuun viivästyi kahdeksan tuntia kun ilmeisesti vanhemmilla oli vielä työasioita hoidettavana… Kyllä mekin omien porukoiden kanssa myöhästellään kaikesta, mutta ei sentään yleensä enempää kuin tunnilla. Se, että lähtö oli suunnitellun iltakahdeksan sijaan aamuneljältä, huvitti vähän. Mutta, nyt ollaan onnellisesti vesillä, enkä edes ole ollut kovin merisairas, hooray! Isot laivat ovat mukavan vakaita. Jään odottelemaan Tukholmaa…

Olen tällä hetkellä mökillä isovanhempia moikkaamassa ja päätin testata, millaista blogimerkintöjen kirjoittaminen on kännykällä. Qwerty-näppis ja iso näyttö ovat ystäviä.

Pitäisi kirjoittaa matkakertomus Kevoltakin joskus (olin siellä vaeltamassa pari viikkoa sitten), se on vähän jäänyt. No, ehkä mökillä on aikaa joku päivä…