Olo on levoton ja ahdistunut. Koitan käydä järjestelmällisesti parin viime päivän tapahtumia ja tunteita läpi, mutta en saa niistä kiinni. Elämän epämääräinen suunnantapainen tuntuu hukkuvan aika usein. Harkitsen suuria muutoksia, mutta en koskaan uskalla toteuttaa niitä.

…ja ymmärtää, että suuntaa ei voi valita kukaan muu. Elämä on lopulta elettävä yksin, päätökset tehtävä yksin. Se on välillä vaikeaa kun ei edes ymmärrä omia tunteitaan tai pysty seuraamaan polkua kun se niin usein häviää näkyvistä.