Ihmissuhdemasennus
Vaihteeksi stressiä ja satunnaista masentumista.
Mietin, että onkohan meikäläisessä joku piirre, johon lopulta kyllästyy ajan myötä. Takana on jo kaksi seurustelusuhdetta, joissa itse välitin loppuun asti todella paljon, mutta toiselta osapuolelta katosi kiinnostus täysin - kumpikaan ei tosin myöntänyt sitä suoraan, mutta jostain vaan alkoi ilmestyä menoja, jotka olivat tärkeämpiä kuin minä ja lopulta ei nähty enää juuri ollenkaan. Olenko luonteeni pohjimmiltaan jotenkin tylsä vai olenko vaan tavannut harvinaisen välinpitämättömiä miespuolisia?
Riehakkaan ja kaverintäyteisen vapun jälkeen yksin ollessa tuntuu taas ikävältä. Joidenkin läheisten lohduton elämäntilanne ahdistaa. Elämä tuntuu ajoittain aina hukuttavan sen sijaan, että se kantaisi eteenpäin.
Hum… minusta tuntuu omien kokemusteni pohjalta, että kaikki suhteet jotenkin ajautuu ajoittaiseen välinpitämättömyyteen jossain vaiheessa. Parin vuoden seurustelun jälkeen (joskus aiemmin, joskus myöhemmin) arki tulee ja kaikki muu alkaa jälleen kiinnostaa.. joskus enemmän kuin se tyttö/poikaystävä, mikä on tietenkin kurjaa. On tajuttoman vaikeaa hyväksyä sen tapahtuvan. Etenkin, kun molemmat osapuolet tuskin kokevat suhteen “arkeutumisen” yhtä aikaisesti. :P Sitten sitä haikeana muistelee ääneen toiselle, kuinka “meillä silloin joskus oli niin ihanaa, ja sillon me tehtiin kaikkea yhdessä”. :P
6/05/08 | #