Olen taas yksin. Reilu viikko sitten katkesi suhde, jonka kolmivuotispäivä olisi ollut tänään.

Ihmettelen aina joka kerta sitä, kuinka puolikas ja irtonainen olo jää kun joutuu hakkaamaan itsensä irti toisesta pitkän ajan jälkeen. Tasainen ahdistuneisuus. Mutta onneksi seuranani on ollut ystävällinen T, joka on majoittanut, ruokkinut ja katsonut, että syön vitamiineja. En olisi kestänyt tätä yksin. En halua kokea tällaista henkistä kuolemaa enää yhtään kertaa enempää, olen jo täysin valmis sitoutumaan loppuelämäkseni jos tarpeeksi sytyttävä tyyppi tulee eteen. Kipu on erojen jälkeen liian kova. Ja koulu kärsii todella pahasti tästä.

Olin suorittamassa I-luokan riihitystä tässä viime viikonloppuna. Laitan vielä ehkä joitain otteita matkapäiväkirjasta tänne kun jaksan. Luminen metsä ja jalat kankeuttava kolme päivää kestävä kävely on varmaan parasta muistinnollausta.

01011001 on täällä! Ympyrä sulkeutuu.

No, mitäs mieltä tästä levystä nyt olisi. Pidän Hansin äänestä, sitä olisi voinut olla enemmän. Ja ei tämä kyllä yllä millään Human Equationin tai Electric Castlen tasolle, jotka ovat niin nostalgisia! Varsinkin Human Equation, toista niin hyvää tarinamittaista levyä ei ole.

Jotkut kappaleet jäävät vähän hauraiksi (tätä on vähän vaikea kuunnella kokonaisuutena, ehkä se vaihe tulee vasta ajan myötä) ja sanoituksissa tekniikkaan ja nettiin liittyvät viittaukset kuulostavat omaan korvaan todella typeriltä. No, eipä ainakaan ole olemassa toista scifilevyä, jossa laulettaisiin torrenteista… Mutta! Jonas Renkse! Pelastaa paljon. Tykkään aivan mahdottomasti. Åkerfelt viime levyllä ja Renkse uusimmalla, siinä on ruotsalaisen raskaan musiikin laulajien kärkikaksikko omalla listallani.

En saa aikaiseksi kuin muutamia irrallisia mietteitä, pitänee kuunnella levyä vielä enemmän. Kahdesta ensimmäisestä raidasta pidän tällä hetkellä eniten.

Ah, mahtipontinen scifiooppera. Se ja folkmetal ovat varmaan parhaita genrejä, jos nyt Ayreonin monipuolista sekametelisoppamusiikkia voi mihinkään genreen edes tunkea.

Toinen loppuminen tapahtui myös eilen: lopetin työni päiväkodissa. Oli aika nyyhky päivä, sain lapsilta haleja ja piirrustuksia, sekä mukin ja suklaata henkilökunnalta. Työtodistukseni oli ylitsepursuavan positiivinen ja lämmin. Jäi pelkästään positiiviset tunnelmat tästä neljästä kuukaudesta. Nyt sitten muihin hommiin…

Stressi ja huono omatunto. Kokeita tulossa, enkä saanut tänään aamulla luettua kun nukkuminen venähti puoleen päivään. Nyt illalla sitten seuraamaan toisenlaista scifioopperaa! Voitin pääsyn cmx:n yksityiskeikalle maikkarille. Kattokaahan MAXia jos teillä sattuu näkymään!

Tulipas paljon huutomerkkejä.

Noniin, bloggaamiseni on mennyt sellaiseksi, että kirjoitan kerran vuodessa tiivistelmän siitä, mitä vuoden aikana on tapahtunut. Pitäisi taas aktivoitua.

Mutta:

1. Mitä teit vuonna 2007 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
Muutin pois kotoa, laskin matikkaa mielenkiinnolla, sairastin puolen vuoden aikana 7 flunssaa, vaihdoin työpaikkaa neljä kertaa, olin loppuvuoden töissä päiväkodissa, matkailin Skotlannissa, kävin salilla. Näitä riittää.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En kai luvannut mitään.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Jep.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
Skotlannissa, Saksassa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2008 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2007?
Opiskelupaikan! Mielenterveyden.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2007?
Jaa-a… ei varmaan mikään erityisesti, jotkut satunnaiset tapahtumat ja matkat kyllä.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Suoritin aikuislukiossa syksyn aikana neljä kurssia pitkää matikkaa. \o/ Pärjäsin hyvin työssäni päiväkodissa.

9. …ja suurin epäonnistuminen?
Öm. Periaatteessa huonosti pääsykokeissa pärjäämistäkään ei voi laskea epäonnistumiseksi, koska tajusin sen lopulta johtuvan siitä, että ala ei ollutkaan minua varten. En siis kai varsinaisesti suuresti epäonnistunut missään, lähinnä vähän ärsytti oman pään epävakaus.

10. Kärsitkö vammoista?
En. Ainoastaan miljoonasta flunssasta.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Kompeluone varmaan.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Isän.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Parin kaverin, joiden nimiä en viitsi mainita. Mutta “ahdistusta” on kyllä oikea sana.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Kämpän takuuvuokraan.

15. Mistä innostuit eniten?
Matikasta. Olen luultavasti vähän vinksahtanut. Ja Talvikuninkaasta!

16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2007?
No ei nyt muistuttamaan, mutta vuoden paras albumi oli kyllä ehdottomasti Talvikuningas!

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
En osaa sanoa. Yhtä epätasapainoinen kuin ennenkin kai (onnellinen, stressaantunut, ahdistunut, todella ahdistunut ja neutraali vuorottelevat milloin missäkin järjestyksessä).

ii. Lihavampi vai laihempi?
Lihavampi.

iii. Rikkaampi vai köyhempi?
Ehkä vähän köyhempi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Viettänyt aikaa rentoutuen.

19. …entä vähemmän?
Stressannut. Se alkaa olla jo elämäntapa.

20. Miten vietit joulun?
Sukulaisten kanssa.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Varmaan satunnaiset turhat suutahtamiset poikaystävälle.

22. Rakastuitko vuonna 2007?
Hmm, ehkä tätä ei voi sanoa rakastumiseksi enää vaan rakastamiseksi.

23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Nolla.

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Sex and the City.

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En ole koskaan erityisesti tainnut vihata ketään. Muutaman ihmisen seura on kyllä välillä ällöttänyt, mutta se ei kai ole sama asia? :P

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luen liian vähän kirjoja nykyään, en muista.

27. …entä musiikillinen löytö?
En tainnut löytää muuta kuin Mortiisin, joten kai se oli sitten paras kun oli ainoa, vaikkei kaikkein suurimpiin lemppareihin kuulukaan. Ja saako tässäkin yhteydessä mainita Talvikunkun?

28. Mitä halusit ja sait?
Itsenäisyyden (ja sen mukana kaikki huonotkin puolet (yksinäisyyden), joita yllättäen en olisi halunnut).

29. Mitä halusit, muttet saanut?
Opiskelupaikan, selkeämmät tulevaisuudensuunnitelmat/näkymät, tasapainoisemman mielen (toisaalta oma vika kun menin lopettamaan terapian).

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Stardust.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Taisin vaan olla töissä, pienimuotoiset juhlat oli pari päivää sitä ennen viikonloppuna.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?
No se mielenterveys. Ja opiskelupaikka.

33. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2007?
Mustaa, tummia sävyjä ja yksinkertaista.

34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Ihmissuhteet ja musiikki, ehdottomasti.

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Yrjänästä.

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Hmm, jenkkilän vaalikampanjat ehkä vähäsen ja kaikki sodat ja ihmisten kärsiminen (masensivat), kuten aina ennenkin joka vuosi.

37. Ketä kaipasit?
Hmm, silloin tällöin poikaystävää ja inttiin lähteneitä kavereita (Tuiks <3). Ja äitiä, vaikka en myönnäkään sitä sille ääneen.

38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Ihanat hymyileväiset päiväkotitädit ja kaksi poikkeuksellisen suloista kaksivuotiasta. <3

39. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit v. 2007?
Miten iso vastuu on huolehtia pienestä lapsesta (luojan kiitos en siis oppinut tuota kantapään kautta, vaan omaa työympäristö(j)ä katsellessa) ja että en tule hankkimaan sellaisia vielä vähään aikaan tai ollenkaan, näkee sitten (ellei tapahdu Isoa Vahinkoa, nyt koputetaan puuta :P).

Viime vuodesta ei kyllä ole monikaan asia muuttunut. Haluan edelleen opiskelupaikan ja mielenterveyden, olen pärjännyt hyvin töissä ja saan sieltä edelleen järkyttävästi flunssia. Musiikki ja ihmiset ovat myös edelleen tärkeitä, luen vieläkin liian vähän kirjoja, vietin joulun taas sukulaisten seurassa ja seurustelen saman ihmisen kanssa kuin viime vuonnakin. Ja pidän yhtä paljon mustista vaatteista ja tummista sävyistä pukeutumisessani kuin aina ennenkin. Tuleekohan minusta nyt tylsä koko ajan samoihin juttuihin jymähtänyt ihminen? No, on tässä sentään muutettu ja itseopiskeltu kerrankin kunnolla, ovathan ne kyllä aika isoja muutoksia.

No, voisi painua nukkumaan, unirytmi on ihan sekaisin taas vaihteeksi. Arki kuluu tätä odotellessa! *jännitijänniti*

Hmm, ehkä olen ollut hieman vähemmän ahdistunut kuin vuonna 2006. Ehkä. Jatkuvasta epätasapainosta huolimatta.

Tämä tuo mieleen niin paljon muistoja, että ihan pakahtuu. Miksei ropeconia järjestetä ainakin kolmena kertana vuodessa?

Folk, metal ja folkmetal <3

Kommenttispämmin uudet tuulahdukset: eläinpornomainokset vaihtuivat kahteensataan bingo/pokeri/casino-mainokseen. Oi tätä iloa.

Viides sairasloma jo tämän syksyn aikana! Alkaa pikkuhiljaa oikeasti tympiä. Tykkään myös tästä stressistä - huomenna (tai oikeastaan jo tänään) ja maanantaina on kokeet.

Turvattomuutta, vaikeutta suhtautua vinksallaan oleviin ihmissuhteisiin, huoli työtilanteesta keväällä. En oikein osaa kirjoittaa fiksuja lauseita tämän hetken tunnetiloista.

Olisi kiva olla yhtäjaksoisesti flunssaton ja pirteä edes kuukauden ajan.

Viime keskiviikkona se taas alkoi. Loputon flunssarumba - sain taas tänään kolme päivää sairaslomaa. Yksi koe menee uusintaan kun ei pysty pääkipuisena lukemaan, eikä se tunnu kovin kivalta. Harmittaa kun muuten tykkään, että välivuosityönä on tosi mukavaa peuhata lasten kanssa, mutta en vaan välty näiltä flunssilta näköjään tänäkään vuonna. Päiväkodissa liikkuu taas hirveästi tauteja ja tunnun saavan niistä jokaisen itselleni. Toivoin, että vastustuskykyä olisi kertynyt edes vähän lisää.

5 tuntia töitä päivässä, koko pitkä matikka vuodessa ja ohessa niin paljon kemmaa kuin pystyy. Ajattelin muuttaa tilannetta keväällä ja hakea töihin, jossa on tuntimäärä pienempi. Nyt kun tuohon listaan lisätään uhkaavasti krooniselta vaikuttava flunssa, en tiedä jaksanko tätä tahtia edes jouluun asti. Nyt syksyllä on vaan pakko olla enemmän töissä, että saan muuton jälkeen taas rahatilanteen kuntoon. Päivärytmi on aika pitkälti sitä, että menen töihin ja kotiin tultuani lasken yöhön asti. Ja sairastan. Listaan voinee lisätä vielä sen, että stressaus onnistuu multa liiankin hyvin.

…jotenkin tuntuu siltä, että en ole taas ihan ajatellut loppuun asti tätä hommaa kun olen suunnitellut ajankäyttöäni. Kolme kuukautta pitäisi jaksaa vielä ja saada jotain numeroitakin kokeista. Ehkä se menee jos kiristelee tarpeeksi hampaita.

Olen muuten massateini ja lisäsin itseni Naamakirjaan.

Tämän saa muuten käydä tekemässä, jos ei ole vielä aikaisemmin nähnyt. Tuon perusteella moni muukin on näköjään huomannut, että olen hyvä hermoilemaan.

Pidän Talvikuninkaasta ihan erityisen paljon. Tällä kertaa hankin ajoissa ihan oikean lipun keikalle, edellinen konsertti loppuunmyytiin ennen kuin tajusin ostaa sellaisen. Nyt pitää enää toivoa, että pysyn terveenä.

No niin, muutettu on ja netti toimii viimein.

Viihdyn aivan loistavasti, kalustettuna vuokrattava kämppä on mainio ja kämppikseni ihminen, jonka kanssa on helppo asua.

Enemmän tarinaa toivottavasti myöhemmin.

Pitemmän surffaustauon jälkeen spämmiä oli tullut 3770 viestiä (plus ne muutama sata, jotka olivat päässeet suojauksen ohi).

Kuka tulisi kanssani katsomaan cmxää ensi torstaina? En haluaisi mennä yksin.

Tällä hetkellä tuntuu enimmäkseen todella pahalta. Kesä on valumassa hukkaan murheiden ja stressin takia, joille ei vaan näy loppua.

Kaverin mielestä elämässä on tärkeintä kelluminen ja sen opetteleminen. Että antaa vaan asioiden valua ohi omalla painollaan ja pystyy nauttimaan nykyhetkestä huomisesta murehtimatta. Kuka opettaisi tämän kroonisen stressaajan kellumaan?

Vaihteeksi taas tekstiä tännekin.

Tänään on oltu haikeissa tunnelmissa. Vuoden kestänyt työsopimukseni päättyi ja minulla oli elämäni viimeinen yhteinen päivä lasten kanssa. Jonkun paljon antaneen ja pitkäkestoisen elämänjakson lopullinen päättyminen on jotenkin… tyrmäävää. Se jättää todella onton olon. Vaikka olin jo viikon ajan todella järkyttävän väsymyksen ja univaikeuksien vuoksi odottanut töiden ja erityisesti seitsemältä joka arkipäivä heräämisen loppumista, en H-hetken tullen kuitenkaan oikein osannut poistua koulurakennuksesta. Jätin taakseni monta muistoa ja lukuisia uusia tuttavuuksia.

Alan kyllä jo kaivata opiskelua. Kokopäiväistä sellaista ei ole vielä luvassa ainakaan vuoteen, koska olen edelleenkin aivan hukassa sen kanssa, mitä haluaisin tehdä. Psykologian kokeeseen tarvittavaan tilastomatikan lukemiseen on löytynyt niin vähän motivaatiota, että olen alkanut epäillä, onko se kuitenkaan se The Juttu, johon haluan panostaa. Mutta voin lohduttautua sillä, että tämä ensimmäinen välivuoteni on ollut todella antoisa, en vaihtaisi sitä missään nimessä pois - en edes opiskelupaikkaan. On ollut rikkaus päästä näkemään monitaustaisten lasten kautta nykypäivän perhe-elämää ydin- ja yksinhuoltajaperheissä. Myös kehitysvammaisia lapsia vuoden aikana työn ohessa nähneenä arvostan nykyään heidän sitkeitä vanhempiaan ja kehitysvammahoitajien työpanosta rankkaan tehtävään aivan maasta taivaisiin asti.

Lasten kanssa ei koskaan ole tylsää. On ollut joka lähtöön naurun, hymyilyn, söpöyden, itkun, kiukun, leikin, oivaltamisen, oppimisen, harmaiden hiuksien ja riemun täyttämiä päiviä. Kaikkein hienointa ja palkitsevinta on ollut päästä seuraamaan ja auttamaan lasten kehittymistä koulutaipaleellaan - edistyminen on lyhyessä ajassa ollut todella hurjaa. Toisaalta olen sitten taas työuran aikana isossa koulussa ja partiotaipaleella nähnyt paljon niitä ikäviäkin asioita, jotka pitää tässä jättää puimatta. Onneksi ne kokemukset eivät ainoastaan tee kyyniseksi, vaan myös kasvattavat. Tai niin ainakin toivon.

Pääsykokeissa täytyy varmaan käydä lukemattomuudesta huolimatta (hävettää kyllä vähäsen) ja sitten on saksan matka ja muutaman viikon kesätyörupeama. Välissä on lomaa ja syksyllä taas uusi työ ja uudet kujeet. Syksyn hyppy melkein tuntemattomaan jännittää jo valmiiksi vähän. Mutta oli muuten hienoa kirjoittaa työhakemukseen, että minullapas muuten on työkokemusta ja tulla vielä valituksi työhön sillä perusteella.

Ja pakko muuten mainita vielä, että Mamma Mia-musikaali oli aivan tyrmäävän loistava, satuin saamaan sinne ilmaislipun. Mutta siitä ehkä sitten joku toinen kerta.

Onpa ihanaa kun on jo kesä.

J. Martikainen, joka siis on edustanut minulle aina fiksuuden syvintä olemusta, puhui jokin aika sitten Inhimillisessä tekijässä yhteiskunnan suorituspaineista ja mainitsipa myös sanan siitäkin, mitä onni on. Hänen mukaansa se on jotain sellaista, mistä ei sanoilla saa kiinni, jotain niin abstraktia ja hienoa, että siitä ei voi kirjoittaa laulua.

Ehkä se on tosiaan niin, onnea on vaikea kuvailla. On kuitenkin pakko yrittää kertoa jotain siitä onneen viittaavasta tunteesta, jota koin tänään. Siis voi kiesus, oikeasti. Mikä fiilis se onkaan, mikä parhaimmillaan voi tulla musiikin kuuntelemisesta! Sain bussissa - nuorisokielellä sanottuna - niin hienot kiksit Deep Purplesta, että hyvä etten alkanut kyynelehtiä. Sellainen tunne, että jo pelkästään sen takia kannattaa elää. Karsastan kyllä edellämainittua sanaa, mutta en keksi parempaakaan. Se on yhdistelmä onnea, intohimoa, ja riemua siitä, miten hienoa on kuunnella hyvää musiikkia ja myös palavaa halua hehkuttaa sitä tunnetta fanaattisesti kaikille. Ah! Tiedä sitten, voiko tunnekuvauksen tiivistää suunnilleen sanaksi huume, en ole koskaan kokeillut tajuntaa laajentavia - musiikki käy siihen tarkoitukseen paljon paremmin. Toivottavasti noin huisit tunnekokemukset eivät häviä maailmastani vanhetessanikaan, en voisi kuvitella eläväni ilman niitä. Musiikista saa voimaa. Voi niitä parkoja, jotka eivät koskaan koe samaa.

No, onnesta puhuttaessa heilutaan kyllä tosiaan heikoilla jäillä, jouduin oikeasti vähän miettimään, että mihin kohtaan voin laittaa kyseisen sanan. Ehkä helpommin tartuttava sana on “hyvinvointi”. Minun hyvinvointiani parantavat eniten näin nopeasti ajateltuna toimivat ihmissuhteet, usko ja se paljon puhumani musiikki. Huterasta elämänhalustani ja uskosta siihen, että maailmassa on jotain mieltä, putoaisi kyllä puolet pois jos kuuroutuisin joskus.

84 blogiin kirjoitettua kommenttia odotti muuten arviointiani, kaikki roskaa. Kaupattiin potenssilääkkeitä ja kaiken maailman halpoja rohtoja. Painukaa hornaan te spämmääjät, minua ei voisi vähempää teidän Viagranne kiinnostaa.

Tein listan siitä, mitä vuonna 2006 on tapahtunut. Aivotoiminta ei riitä pitkän tekstin kirjoittamiseen. Myöhästyneet uudenvuodentoivotukset siis kaikille.

1. Mitä sellaista teit, mitä et ollut aiemmin tehnyt?
Löysin loistavat kaksi työpaikkaa, matkustin asuntoautolla halki Euroopan ja yövyin tuntemattomien saksalaisten poikien luona Kölnissä. Ja näin Blind Guardianin!

2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
En ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska minulla on niin huono itsekuri… noh, voisin ehkä luvata, että yritän harjoitella vähän parempaa itsekuria sitten. Sitä tullaan tarvitsemaan.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2006?
Ei.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
Ruotsi (kesällä ja syksyllä), Tanska, Saksa (kesällä ja syksyllä), Itävalta, Italia, Sveitsi.

6. Mitä sellasta haluaisit v 2007 jota et saanut/kokenut 2006?
Opiskelupaikan ja mielenterveyden.

7. Mitkä päivämäärät v 2006 jää mieleen ja miksi?
Hmm, en kyllä muista yhtään selkeää päivämäärää. Mutta kesä ainakin jäi mieleen.

8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
Se, että minua ei olla potkittu työstäni ulos, vaikka olen työtovereitani noin kaksikymmentä vuotta nuorempi ja se, että olen saanut toiminnastani niin hurjan hyvää palautetta.

9. Entä suurin epäonnistuminen?
Varmaankin se, etten jaksanut lukea pääsykokeisiin yhtään (enkä näinollen päässyt mihinkään opiskelemaan).

10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
Flunssasta noin kerran kuukaudessa. Työni huono puoli, saan sieltä kaikki mahdolliset taudit.

11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
Puhelin, puhelin ja vielä kerran puhelin! Pidän E61 luuristani erityisen paljon.

12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Isän käyttäytyminen loppuvuodesta.

13.Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
Muutaman läheisen, ehkä en mainitse nimiä.

14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
Pieneen hyödyttömään krääsään. Koitan jatkossa pitää enemmän huolta säästöjen keräämisestä (sekin sopisi kai uudenvuodenlupaukseksi).

15. Mistä olit tosi innoissasi?
Kaikista ulkomaanmatkoista.

16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2006?
Vaikea sanoa. Mikään ei varmaan tule erityisemmin muistuttamaan vuodesta 2006, mutta viime vuonna mieleenpainuneimmat kappaleet taitavat olla Infected Mushroomin Shakawkaw ja Blind Guardianin Bright Eyes. Tai niitä olen luultavasti kuunnellut eniten loopilla.

17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi tai surullisempi?
Ahdistuneempi.

b) lihavampi/laihempi?
Lihavampi (lihoin viisi kiloa kun aloin saada palkkaa ja ostella kaikkea turhaa).

c) rikkaampi/köyhempi?
Rikkaampi, ehdottomasti - jos siis rahassa mitataan. Muusta en sitten tiedä.

18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän v. 2006?
Säästänyt enemmän rahaa. Koittanut olla tasapainoisempi. Lukenut enemmän kirjoja.

19. Entä vähemmän?
Ahdistua, itkeä, _stressata_.

20. Miten vietit joulun?
Sukulaisten luona.

21. Rakastuitko v.2006?
En. Se tapahtui edellisenä vuonna.

22. Montako yhden illan juttua sinulla oli v. 2006?
None.

23. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
House.

24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
En. En vihaa.

25. Paras lukemasi kirja v. 2006?
Luin aivan säälittävän vähän. Varmaankin Näkijän Tarun kaksi ensimmäistä osaa yllättivät eniten. Kolmas odottaa vielä hyllyssä lukijaansa.

26. Vuoden paras musiikkilöytösi?
Infected Mushroom, Switchblade Symphony, Blind Guardian (taisi löytyä kunnolla vasta keikalla), Ayreonin Into the Electric Castle, Holy Blood… harmittavan vähän mitään erityisen mullistavaa.

27. Mitä halusit ja sait?
Työpaikan, uuden kännykän.

28. Mitä halusit, mutta et saanut?
Sen mielenterveyden.

29. Suosikkielokuvasi v. 2006?
Laberinto del Fauno, luulisin. Vaikka en sillekään aivan täysiä pisteitä ehkä antaisi. Mutta ehdottomasti ainakin mieleenpainuvin ja erikoisin leffa, jonka olen nähnyt.

30. Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljon täytit?
19, en tainnut tehdä mitään erityistä.

31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2006 paremman?
Vähempi ahdistuminen.

32. Kuinka kuvailisit v. 2006 omaa “muotiasi”?
Käytännöllinen, musta.

33. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ihmissuhteet (toisaalta ne tekivät välillä myös ihan sekopäiseksi).

34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Ei tule ketään mieleen.

35. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
Sodat.

36. Ketä kaipasit?
Ossia ja vanhoja lukiokavereita.

37. Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
Ella, työparini. Ja kaikki meidän ihanat oppilaat koulussa, kaikki ovat omalla tavallaan niin hienoja ja erityisiä persoonia.

38. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit v. 2006?
Koitakaa tuhlata vähemmän rahaa kuin minä vuonna 2006 ja säästäkää enemmän. Siitä ei voi olla haittaa.

Täällä huoneessa on kuuma, puolikas on vääntänyt lämmityksen täysille. Olen jälleen kerran kipeä, pitäisi mennä kai nukkumaan. Varsin erikoinen vuosi on kyllä jäänyt taakse. Kaipaan vaan edelleen niin paljon opiskelijaelämää ja vanhoja lukiokavereita, että välillä tekee todella pahaa.

Lisäys: mistäs lähtien Tristania on kuulostanut näin erikoiselta? Sattui osumaan last.fm radiossa vastaan. Täytyy näköjään tutustua uuteen levyyn. Olen lähinnä kuullut sitä jotain vanhaa örinäkiljuntaoopperaa kyseiseltä yhtyeeltä aikaisemmin.

Olo on levoton ja ahdistunut. Koitan käydä järjestelmällisesti parin viime päivän tapahtumia ja tunteita läpi, mutta en saa niistä kiinni. Elämän epämääräinen suunnantapainen tuntuu hukkuvan aika usein. Harkitsen suuria muutoksia, mutta en koskaan uskalla toteuttaa niitä.

…ja ymmärtää, että suuntaa ei voi valita kukaan muu. Elämä on lopulta elettävä yksin, päätökset tehtävä yksin. Se on välillä vaikeaa kun ei edes ymmärrä omia tunteitaan tai pysty seuraamaan polkua kun se niin usein häviää näkyvistä.

Sateen ropina oli jollain tapaa lohduttava kun purskahdin itkuun perjantaina mennessä pojan kanssa bussipysäkille. Terapiassa on rankkaa. Kaikki pahimmat muistot, jotka tahtoisi haudata mahdollisimman syvälle, on kaivettava juuriaan myöten esiin. Tulen hajoilemaan lähiaikoina luultavasti taas ihan urakalla.

Kurssit ovat kivoja. Toisiin partiolaisiin tutustuminen ympäri pk-seutua on yksi mukavimpia asioita, mitä harrastuksessani saa kokea. Jäi vaan harmittamaan se, että koko sampokurssi meni ollessa eksynyt, väsynyt ja sekaisin. Ja erityisesti sekava, en sisäistänyt mitään ohjeita kunnolla ensi sanomalla vaan melkein joka asiassa tuli sellainen olo, että “häh, mitä nyt pitää tehdä?” Tahdon nukkumaan.

Huomenna taas töitä. Mistä saisi ylimääräisiä voimavaroja?